Leeviltä l. "Veetiltä" tuli terveisiä!
Hei kaikille!
Koska olemme kovin saamattomia sähköpostin kirjoittamisen suhteen, on Veetin terveisten kertominen jäänyt retuperälle.
Veeti on kasvanut jo isoksi koiraksi ja painaa arviomme mukaan tällä hetkellä 9 kiloa. Touhukas ja energinen karvakamu on ratkaissut tehokkaasti kaikki vapaa-ajan vietto ongelmamme. Veeti on ollut sisäsiisti lähes kaksi kuukautta, joten hartaasti odotettu mattojen paluu lattioille, tapahtui (nyt ajateltuna) jo kauan aikaa sitten. Muutama pikku vahinko tosin on päässyt olohuoneen matolle...
Ihan pienenä pentuna Veeti nautti runsasta huomiota kotinurkilla ja saimme kertoa monelle uteliaalle mitä sukua pieni karvapallo oli ja miten isoksi se kasvaa. Veetiä luultiin useammankin kerran norjan harmaaksi hirvikoiraksi ja taisipa joku sitä saksanpaimenkoiraksikin luulla. Miekkosella oli selvästi ison koiran elkeet ;) Nykyään uteliaat ovat pääasiassa rajoittuneet muihin koiranulkoiluttajiin.
Marraskuussa kävimme pentukurssilla, joka varmasti oli antoisin meille omistajille. Ensimmäisellä kerralla Veetin keskittymiskyky oli tiessään ja muut paikalla olleet koirat veivät täyden huomion. Onneksemme myöhemmillä kerroilla alkoi itse asiakin kiinnostaa nuorta herraa. Sille päälle sattuessaan Veeti jopa tottelee käskyjä, joten jatkamme harjoituksia.
Veeti on saanut paljon kavereita lähinaapurustosta ja koirapuistosta. Kun ensin on esitetty nöyrää poikaa maassa matelemalla, yllätetään kaveri sen jälkeen sinkoilemalla sukkulan lailla edestakaisin, niin etteivät hitaammat tahdo perässä pysyä. Koirapuistossakaan Veeti ei ole leikkikavereittensa suhteen kovin ennakkoluuloinen, vaan haastaa leikkiin niin pienet kuin itseään monta kertaa suuremmatkin koirat.
Muutama viikko sitten Veeti huomasi pääsevänsä itse hyppäämään sohvalle, joten herkutteluhetket sohvan nurkassa ovat vaarassa, kun herkun lähestyessä suuta sen vanavedessä seuraa musta kostea nenä. Iltaisin, kun katsomme televisiota, Veeti usein pötköttää tyytyväisenä sohvatyynyjen päällä.
Pitkä matka on tultu siitä pienestä vikisevästä karvapallosta, joka taisteli sylissä olemista vastaan, tähän mielellään kainalossa pötköttävään ja lähes ehdoitta kaikista ihmisistä pitävään reippaaseen koiraan. Veeti on valloittanut niin meidän kuin "isovanhempiensakin" sydämet, joten hoitopaikkojen suhteen ei tule olemaan ongelmia.
Emme ole tulossa Turun näyttelyyn tammikuussa, joten onnea teille kaikille, jotka sinne olette menossa! Liitteenä kuva Veetistä avaamassa joululahjoja (taisi saada kaikkein eniten ;).
Hyvää uutta vuotta toivottaen
Veeti & co
ps. Vuoden vaihde meni rauhallisissa merkeissä eikä Veetiä tuntunut rakettien pauke juuri haittaavan.
